Kuopion Eläinlääkärikeskus Avoinna arkisin klo 8-17 p. 017 266 2266

Lilan ristisidevamman korjausleikkaus

Lila on virkeä, reilun kuuden vuoden ikäinen kääpiövillakoira.
Se tykkää leikkimisestä ja ennen kaikkea pallojen noutamisesta.
Pimenevänä marraskuun iltana Lila juoksi sisällä pallon perään, liukastui lattialla, ulahti ja sen jälkeen kulki vain kolmella jalalla.

KEK:ssa Hanna ja Pekka tutkivat jalan ja diagnoosina oli, että oikean takajalan polven ristiside on osittain revennyt.

Kotioloissa Lila oppi nopeasti kulkemaan kolmella jalalla.
Pissaväleistä tuli pitkiä.
Miten pissaaminen tai sen suuremman tuotoksen tekeminen oikein onnistuu kolmella jalalla?
Alkuun yritimme tukea takapäätä toimituksen aikana, mutta se ei auttanut.
Tapaturman jälkeen kului 1,5 vuorokautta ennen kuin tarpeilla käynti onnistui.
Tarpeidensa jälkeen Lila on aina ollut kova ruopimaan takajaloillaan.
Oli hassun näköistä, kun nyt yhdellä takajalalla piti pysyä pystyssä ja samanaikaisesti koettaa ruopia maata;)

Leikkauspäivänä esilääkityksen jälkeen jätimme Lilan hyvillä mielin KEK:n leikattavaksi.
Olo oli turvallinen – tiesimme, että Lila on parhaimmassa mahdollisessa hoidossa.

Iltapäivällä haimme heräilemässä olevan koiran ja saimme hyvät kotihoito-ohjeet.
Lääkityksenä oli antibioottikuuri ja kipulääke päivittäin.
Lisäksi sai antaa lisäkipulääkettä tarvittaessa.
Kaulaan laitettiin sininen, ilmatäytteinen kauluri, jottei Lila pääse nuolemaan haavaa.
Se ei kuulemma olisi hyvästä.
Illalla kotona Lila oli hyvin levoton ja vaikutti siltä, että sillä oli kipuja.
Annoimme lisäkipulääkettä.
Se ei kelvannut tarjottuna aikaisempien herkkujen, juuston tai kinkun kanssa.
Lila vain käänsi päätään pois ruuasta.
Lopulta murskasimme lääkkeen pieniksi paloiksi ja lisäsimme hunajaa… se maistui mukavasti.

Leikkaushaava oli siisti.
Leikatun jalan reidestä oli ajeltu karvat pois.
Se näytti hassulta.

Päivä päivältä Lilan toipui parempaan ja parempaan kuntoon.
Alkuun vaikutti siltä, että koira on masentunut, mutta vähitellen se alkoi seurailla perheenjäseniä ja aina jos joku oli menossa sohvalle, niin se kipitti seuraksi.
Vähitellen häntäkin alkoi heilua.
Järjestimme elämämme niin, että aina joku oli seuraamassa Lilan vointia.
Jos olimme koulussa ja töissä, niin veimme Lilan mummolaan hoitoon.
Nopeasti Lila oppi sen, että aamuisin se oli ensimmäisenä ovella ja autoon menossa meidän muiden mukana.
Nyt arveluttaa, miten saamme sitten joskus palautettua tilanteen normaaliksi, että Lila jää yksin kotiin?

Leikkauspäivästä neljännen ja viidennen päivän välisenä yönä heräsin lutkutukseen.
Apua!

Lila oli notkeana tyttönä päässyt kaulurista huolimatta nuolemaan ja puremaan haavaa.
Tikkilanka oli irti noin 3 cm.
Hirvittävä pelko iski tajuntaan: Repeääkö haava?
Tuleeko mahdollisesti iso verenvuoto ja miten se saadaan tukittua?
Pelko oli valtava.
Piti yrittää pitää koira mahdollisimman paikoillaan, ettei se liikkeellä ja lihastyöllään saa haavaa repeämään lisää.
KEK:ssa Sinikka poisti loput tikit ja laittoi haavaan haavaliimaa, kun se onneksi ei ollut tulehtunut.

Ehdoton edellytys:
Haavaa ei saa nuolla.
Lilan tulee käyttää potkupukua tai sellaista kauluria, ettei se pääse nuolemaan haavaa.

Hankittiin Lilalle vauvojen potkupuku, josta terveiden jalkojen resorit leikattiin pois, jotta puku meni sujuvammin päälle.
Potkupuvun vetoketjuosuus tuli Lilan selkäpuolelle ja kun vetoketjua ei hännän takia saanut kiinni, niin ompelimme selkään nappikiinnityksen.
Mutta epäonneksemme leikkauksen jälkeen kuudennen päivän iltana Lila sai purtua potkupuvun rikki ja nuoltua haavaa.
Taas paniikki.
Nyt haavasta näkyi siima, jolla oli ommeltu sisäisiä kudoksia kiinni.
Syyllisyyttä, miksi herkeämättä ei valvottu koiraa?
Lila oli vain hetken omissa oloissaan ja nopeasti sai potkupuvun purtua rikki päästen käsiksi haavaan.
Pelkoa, umpeutuuko haava koskaan, joudutaanko leikkaus mahdollisesti uusimaan?

Seuraavana päivänä KEK:ssä Pekka asiantuntevasti ja meitä omistajia rauhoitellen puhdisti haavan ja laittoi siihen haavaliimaa.

Sitten tuunattiin Lilalle ”panssarivarustus”.
Vanhan talvitakin hihasta tehtiin potkupukuun kipeän jalan suojus, jota varmasti ei saa purtua.
Kaulaan lisättiin varmuuden vuoksi vanha, epämukava kauluri.

Ja toivottiin, että haava saisi parantua rauhassa.
Lila tyytyi ”panssaripukuun” ja nukkui joko lattialla tai jonkun kainalossa sohvalla.

Nyt tulevaisuus näyttää valoisalta.
Haava on umpeutunut.
Toisella viikollaLila laittoi leikatun jalan maahan, mutta ei käyttänytsitä liikkuessaan.

Nyt on viikko 3,5 leikkauksen jälkeen ja Lila käyttää neljää jalkaa kävellessään epätasaisessa maastossa esimerkiksi pehmeässä lumessa, mutta osittain kannattelee leikattua jalkaa kulkiessaan.

Seuraavaksi alkaa kuntoutus.
Eläinfysioterapia Yewa:lle on aika ensi viikolla ja sitä ennen ohjeena liikkua pieniä lenkkejä kolme kertaa päivässä.

Kuntoutuksen lisäksi Lila on laihdutuskuurilla.
Kilo pitää pienen koiran painosta saada pois!

Kiitokset koko KEK:n ihanalle henkilökunnalle ammattitaitoisesta ja hellästä Lilan hoitamisesta. Erityiskiitos myös meidän hätääntyneiden omistajien rauhoittelusta.

Lilan tarina jatkuu eli eiköhän me kerrota jatkoakin Lilan jalan kuntoutumisesta, kunhan viikot tästä etenevät.

Lila ja perhe Rossinen

Jaa tämä sivu: