Kuopion Eläinlääkärikeskus Avoinna arkisin klo 8-17 p. 017 266 2266

Pepin takajalka murtui elokuun 2017 loppupuolella

 

Mummo oli ollut koko kesän putkiremonttia paossa ja nyt elokuussa Peppi pääsi ensimmäistä kertaa jälleen mummon luokse mummon omaan asuntoon.

Pepillä oli niin hirveä kiire mummon luokse, että auton oven auettua se hyppäsi vauhdilla alas ja kaulassa kiinni ollut talutushihna sotkeutui jalkoihin ja tässä rytäkässä vasen takajalka murtui.

Lyhyet matkat Peppi on matkustanut auton takapenkillä ilman turvavöitä ja jälkiviisaana voi sanoa, että turvavyö olisi varmaan tämän vahingon estänyt.

Pepin jalka leikattiin KEK:issä ja leikkauksen jälkeen oli edessä pitkä hyppimiskielto ja hihnaulkoilua.

Aika rautainen jalkahan siitä tuli


Hyppimisen estämiseksi kotona sisustettiin asuntoa uudelleen poistamalla sohva käytöstä (eli käänsimme sen kirjahyllyä vasten).
Sohvan tilalle lattialle laitettiin patja.
Muutamat ensimmäiset yöt leikkauksen jälkeen Peppi nukkui häkissä.
Tämä oli outoa koiralle, joka oli tottunut nukkumaan sängyn jalkopäässä meidän jaloissa, joten parina yönä minä nukuin lattialla häkin vieressä.
Makuuhuoneen oveen ostettiin sitten koiraportti ja Peppi pääsi nukkumaan eteiseen omaan sänkyynsä niin, että kuitenkin näköyhteys makuuhuoneeseen ja meihin säilyi.

Leikkauksen jälkeen jalassa oli kipsi, muistaakseni viikon ajan, jonka jälkeen vielä kevyempi tuki 1 – 2 viikkoa.
Ulkoilu oli alkuun pelkkiä pissillä käyntejä talon vieressä.
Kipsi ja jalka suojattiin ulkoilun ajaksi muovipussilla ja lasten sukalla.
Sisällä kipsi oli liukas parketilla, joten mattoja lisättiin lattioille.
Parissa päivässä Peppi oppi kävellä köpöttelemään kipsin kanssa.
Liikkuminen sisällä oli vähäistä, mutta jääkaapin oven auetessa piti köpötellä tarkistamaan olisiko siellä jotain herkkua tarjolla.

Kun jalasta oli saatu kipsit ja tuet pois, niin ulkona kävelyjä vähitellen pidennettiin talon lähiympäristöön, että päästiin koirakavereita nuuskimaan.
Kipsin ja tuen poiston jälkeen kävely oli välillä kolmella jalalla hyppimistä, välillä tuntui että Peppi vain unohti käyttää jalkaansa, koska pysähtymisen jälkeen matka jatkui taas neljällä jalalla.

Peppi itse oli sitä mieltä, että kun jalasta oli tuet saatu pois, niin nyt hän on terve ja hänen pitäisi päästä meidän luokse makuuhuoneeseen.

Nyt kolme kuukautta murtuman jälkeen Pepistä ei päällepäin huomaa, että jalassa mitään vikaa olisi ollutkaan.
Kävely sujuu entiseen malliin, pitkiä lenkkejä ja hyppimislupaa vielä odotellaan.
Peppi on aina ollut kova kiipeilemään ja tykkää olla vähän korkeammalla, esim. sohvan selkänojan päällä, joten tätä Peppi varmaan itse kaipaa eniten.
Tämän hyppimiskiellon aikana Peppi on kerran löytänyt reitin sohvalle pienen rahin ja toisen tuolin kautta, mutta vahingosta viisastuneena olemme nyt tämänkin reitin tukkineet.

Vaikka leikkaus olikin kallis, eikä meillä ollut vakuutusta, niin emme muita vaihtoehtoja ajatelleetkaan, koska oli toivoa saada jalka kuitenkin kuntoon.
Samalla rahalla olisi saanut uuden koiran, mutta ei uutta Peppiä.
Itse olemme ajatelleet tämän leikkauksen kustannuksen niin, että jos Peppi elää esim. 10 vuotta, niin vuosittaiset kustannukset ovat silti pienet verrattuna siihen iloon mitä meille Pepistä on.

Kuvassa Peppi nukuksissa heti sterilaatioleikkauksen ja kontrolliröntgenkuvien oton jälkeen.

Koska meillä ei ole pentusuunnitelmia ja mummolaan muutti tänä syksynä poikakoira, niin päätimme myös jalan kontrolliröntgenin yhteydessä steriloida Pepin.
Peppi täyttää tammikuussa 5 vuotta, joten ei tarvitse pelätä kohtutulehdustakaan.

Jaa tämä sivu: