Kuopion Eläinlääkärikeskus Avoinna arkisin klo 8-17 p. 017 266 2266

Rasmuksen polven eturistisiteen repeämä

Kiltti ja rauhallinen 11 vuotias Bichon Frise -uros

Eräänä päivänä Rasmuksen emäntä tuli kotiin viikon mittaiselta sairaalareissulta ja siitäkös koirat oli iloissaan.

Perheessä on siis myös kohta 5 v toinen bishoni Rico- vilkas kuin elohopea.
Koirat hyppivät innoissaan ja juoksivat ulos pihalle.

Rasmus tuli takaisin sisälle hyppien kolmella jalalla, oikeaa takajalkaa ylhäällä kannatellen.
Kokeiltiin, käänneltiin ja väänneltiin.
Mitään syytä ei löytynyt, mutta koira ei laittanut jalkaa maahan koko päivänä.
Eikä yön jälkeen seuraavanakaan päivänä .

Eläinlääkärille päästiin muutaman päivän päästä.
Ja siellähän heti tulikin epäily polven ristisidevammasta.
Tutkimuksissa todettiin polven etumaisen ristisiteen olevan katki, mutta muita muutoksia ei todettu röntgenkuvissakaan.

Koska Rasmuksella oli taas korvatulehdus päällä, polven operaatio siirtyi viikolla eteenpäin, jotta tulehdus saatiin ensin hoidettua.

Leikkausta odotellessa liikunta oli hyvin rajoitettua, mutta eipä Rasmus oikeaa takajalkaansa maahan edes laittanut missään tilanteessa.

Seuraavalla viikolla suoritettiin ristisiteen rekonstruktio, jossa etumaisen ristisiteen repeämä korjattiin.
Antibiootteja ja kipulääkkeitä kotihoidoksi, samoin kylmähoitoa 3 kertaa päivässä.
Ohjeeksi annettiin myös kävelyt lyhyessä hihnassa kotipihallakin.
En tosin ymmärtänyt miksi hihnassa pitäisi kuljettaa aidatulla kotipihalla ja vielä lyhyessä.

Kauluri ei olisi auttanut haavan nuolemisen estämisessä, kun velipoika Rico oli aina läsnä.
Joten suojana käytettiin vauvabodya, jonka sai hyvin laitettua Rasmuksen päälle ja nyt takajalkojen suojaksi.
Tämän olin jo testannut kyynärpatin leikkauksen yhteydessä.

Tikinpoistoon ja kontrollikäyntiin sovittiin aikaa varattavaksi vajaan kahden viikon päähän, mutta eipä sinne asti ennätetty. Vilkas Rico oli saanut Rasmuksen bodyn vedettyä pois ja varmaan yhteistuumin oli myös lähes kaikki tikit irroitettu.

Eläinlääkäri irrotti loputkin tikit.
Haava oli hyvin parantunut, joten siihen laitettiin haavaliimaa.

Parin päivän päästä tuli taas uusi käynti, kun haavaa oli jälleen päästy yön aikana nuolemaan. Haavaa liimattiin uudelleen.

Kontrolliajat varattiin eläinlääkärille ja eläinfysioterapeutti Susanna Vartiaiselle.
Soittaessani Susannalle aikaa, selvisi sekin, miksi ohjeistettiin taluttamaan hitaasti vieressä lyhyellä hihnalla ulkoilut.
Silloin joutuu käyttämään sitä kipeää jalkaansa.
Paljon meni aikaa kuntoutumisesta hukkaan, kun ei oltu tultu kertoneeksi syytä miksi liikunta tulisi olla hitaasti ja lyhyessä hihnassa.

Fysioterapeutti totesi selkälihasten olevan aivan jumissa kolmella jalalla pomppimisesta.
Hieronnan jälkeen vähitellen alkoi kulkea neljällä jalalla.

Seuraavana päivänä taas mentiin enemmän jalkaa varoen ja viimein taas lähes kolmella jalalla tai laukalla.

Taas uusi fyssarikäynti.
Hierottiin lihakset ja harjoiteltiin esteiden yli kävelemistä hitaasti.
Tästä käynnistä alkoi nopea kuntoutuminen.

Laukka on  ollut Rasmukselle aina tyypillisempi tapa edetä nopeasti..
Nykyisin koira käyttää useimmiten neljää jalkaansa ja hyppää sohvalle itse.
Sängyn Rasmus kokee liian korkeaksi paikaksi ponnistaa ylös.
Aiemmin koira on hypännyt sänkyynkin.

Vielä on yksi käynti fysioterapiassa ja luulenpa että tällä jalalla Rasmus pärjää jatkossa hyvin .

Jaa tämä sivu: