Kuopion Eläinlääkärikeskus Avoinna arkisin klo 8-17 p. 017 266 2266

Iso keppimoka

Kaikki me koiran omistajat tiedämme, että keppileikit voivat olla vaarallisia.
Niin tiesin minäkin, Luna-koiran emäntä.
Mutta kun se keppien heittely ja nouto on koirasta niin kivaa, ja minähän osaan olla varovainen...
Sitten kaikki menikin niin pieleen kuin vain voi.

Keppi sai kimmokkeen epätasaisesta maastosta ja koira sattui olemaan juuri oikeassa asennossa kita auki.
Keppi upposi pitkittäin Lunan suuhun ja syvälle sinne.
Kaiken lisäksi oli pyhäpäivä ja emme olleet kotinurkilla.

Eläinlääkäripäivystys löytyi etsimisen jälkeen viidenkymmenen kilometrin päästä.
Lääkäri tutki suuta ja kurkkua, mutta mitään ei löytynyt.
Päivystävällä lääkärillä ei ollut tarpeellista välineistöä nähdä syvemmälle.

Koira alkoi kuumeilemaan ja oli kipeän oloinen seuraavana päivänä, tuli uusi reissu päivystykseen, jolloin saimme antibiootit ja kipulääkkeet.

Loput pyhäpäivät sitten seurailtiin koiran vointia, joka oli yllättävänkin hyvä olosuhteisiin nähden.

Kotiuduttuamme Luna alkoi rykimään, toinen etutassu turposi ja koira oli selkeästi kipeän oloinen.
Siispä taas etsimään eläinlääkäriä.
Tällä kertaa sellaista, jossa olisi tarvittava tähystysvälineistö kurkun tutkimiseen syvemmältä.
Sellainen löytyi Kuopion Eläinlääkärikeskuksesta.
Koira kuvattiin ja ultrattiin.
Koiraa tunnustellessa löytyi patti rinnasta.
Patti osoittautui paiseeksi ja epäilys vierasesineestä vahvistui.
Oletuksena tietenkin oli, että koirassa oli tikku tai kepinpala.
Todellisuudessa ”vierasesine” oli ruokaa, joka oli valunut ruokatorven reiästä suoraan nahan alle kaulalle!
Koko Lunan kaula ja rinta oli tulehtunut.
Paise puhkesi rankasta antibioottikuurista huolimatta.
Paiseontelo huuhdeltiin huolellisesti ja antibioottien ja kipulääkkeiden syöntiä jatkettiin.

Kahden päivän päästä tehtiin jatkotutkimukset ja hengitysteiden- sekä ruuansulatuskanavantähystys ja röntgen.

Tähystyksessä todettiin ruokatorven alkuosassa valtava reikä, josta ruoka pääsi valumaan puoliksi oikeaa tietään ja puoliksi kaulalle.
Ruokatorven reiän viereen oli muodostunut pussi, joka oli täynnä ruokaa.

Siispä Luna päätyi välittömästi leikkauspöydälle hankalaan ja riskialttiiseen leikkaukseen vamman vaikean sijainnin vuoksi.
Tässä vaiheessa täytyi jo laittaa kädet ristiin kyynärpäitä myöten, että olimme löytäneet lääkärin, joka halusi yrittää leikkausta ja jolla oli laaja kokemus sekä hyvä asenne Lunan auttamiseksi.
Lisäksi leikkaus tehtiin ylitöinä, johon lupautui jäämään leikkaavan lääkärin lisäksi toinen lääkäri ja kaksi hoitajaa.

Kertaakaan meille omistajille, minulle ja pojalleni, ei annettu tilanteesta liian optimistista kuvaa, vaan tiesimme riskit tarkalleen.
Eutanasia oli kuitenkin mielestämme poissuljettu vaihtoehto niin kauan kuin oli vähäisintäkään toivoa Lunan selviämisestä.

Leikkaus sujui hyvin ja koira saatiin kotihoitoon; Haavojen huuhtelua, liemiruokaa ja tulihan myöhemmin poisteltua itse dreeniletkukin, joka oli jätetty haavoihin parantumisen edistämiseksi.

Luna voi leikkauksen jälkeen hyvin, ruokahalu oli valtava ja energiaa koiralla paljon.
Vaipat kaulalla ja pusero päällä koira ei päässyt raapimaan itseään.
Monen yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi viimein keino saada vaipat pysymään kaulalla :).

Nyt on käyty tikkien poistossa ja kontrollitähystyksessä ja kaikki näyttää tosi valoisalta.
Luna on taas oma energinen itsensä.
Luna jatkaa vielä pehmeällä ravinnolla.

Suurin työ tällä hetkellä kuitenkin on rajoittaa koiran keppirakkautta ja liikaa ”riehumista” laumassaan kahden muun koiramme kanssa, tai estää hyppäämään pöydälle kissannappulavarkaisiin.
Ja kun niitä kissojakin pitäisi välillä vähän hätyyttääkin.

Suurimmasta suurimmat kiitokset Sinikka ja koko muu henkilökunta siitä, että teette työtänne eläin ja sen omistajat edellä, taidolla ja tunteella kuitenkaan realismia unohtamatta.

Lämmöllä

Luna ja isäntäväki

Jaa tämä sivu: