Kissojen varhaisleikkauksesta - Kuopion Eläinlääkärikeskus
16987
page-template-default,page,page-id-16987,bridge-core-1.0.4,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-18.0.9,qode-theme-bridge,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-5.7,vc_responsive

Kannattaako kissojen varhaisleikkaus?

 

Charlien enkelit pentue (3 tyttöä ja poika) 13 viikkoisina, muutama päivä pentujen varhaisleikkauksen jälkeen.

 

Pennun varhaiskastrointi tai -sterilointi ei vaikuta haitallisesti kissan terveyteen tai kehitykseen.

 

Pennut myös toipuvat leikkauksesta nopeammin kuin aikuiset.

 

Pentujen varhaisleikkaus, kastraatio tai sterilisaatio, herättää paljon voimakkaita tunteita.
Varhaisleikkauksella tarkoitetaan reilusti alle sukukypsän pennun leikkaamista usein jo 6–12 viikon iässä.
Perinteisesti kollipennut on leikattu 6–9 kuukauden iässä ja naaraat ensimmäisen kiiman jälkeen.
Tämä ei kuitenkaan ole perustunut tutkimusnäyttöön, vaan ainoastaan vakiintuneeseen käytäntöön.
Eläinlääkärit eivät välttämättä ole tottuneet leikkaamaan nuoria eläimiä eivätkä tiedä niille turvallisista anestesiakäytännöistä.

Varhaiskastraatiota käytetään paljon tuotantoeläinpuolella ilman ongelmia eläinten kasvussa ja kehittymisessä.
Kissojen varhaiskastraatio sai alkunsa amerikkalaisissa löytöeläintaloissa, joissa pyrittiin vähentämään ei-toivottujen kissapopulaatioiden syntyä.
Toimenpiteestä on merkintöjä jo 1920-luvulta, mutta se yleistyi vasta 1990-luvulla, kun Amerikan eläinlääkäriyhdistys hyväksyi varhaiskastraation vakuuttavien tieteellisten julkaisujen pohjalta.
Tämän jälkeen toimenpide on yleistynyt muuallakin.

Suomeen tietotaidon toi ELT Suvi Pohjola-Stenroos vuosituhannen vaihteessa.
Yhdysvalloissa valtaosa kasvattajista luovuttaa lemmikiksi menevät pentunsa valmiiksi leikattuina, ja myös Suomessa tapa yleistyy koko ajan.
Varhaiskastraation puolesta puhuu myös yksi maailman arvostetuimmista kissaeläinlääkäreistä, kanadalainen Susan Little.

Pienempi haava, vähemmän kipua

Ennakkoluulot elävät yhä sitkeästi sekä kasvattajien että eläinlääkäreiden keskuudessa, vaikka tutkimustulokset eivät ole tukeneet vanhoja väitteitä varhaiskastraation haitallisuudesta kissan luustoon, yleiseen kehitykseen tai käytökseen.
Päinvastoin, esimerkiksi vuonna 2004 julkaistuun Cornellin yliopiston tutkimukseen osallistui 1 600 kissaa, joita seurattiin 11 vuoden ajan.
Tutkimus osoitti, että varhain leikatuilla kissoilla oli haittavaikutusten sijaan alentunut riski moniin terveysongelmiin.

Varhaisleikkauksella on useita hyviä puolia.
Koska pennulle ei ole vielä ehtinyt kertyä ylimääräistä rasvakudosta, kohdunsarvet ja munasarjat löytyvät paljon helpommin ja nopeammin.
Tämän seurauksena tulee vähemmän kudosvauriota ja vähemmän kipua.
Toimenpide toki vaatii eläinlääkäriltä hyvää leikkaustekniikkaa ja tietoa pennun anestesian erityispiirteistä, mutta ei ole oikein tehtynä yhtään vaarallisempi kuin aikuisen kissan leikkaus.

Tutkimusten mukaan varhaisleikattujen pentujen komplikaatioriski on pienempi kuin vanhempina leikatuilla.
Lisäksi pennut toipuvat nopeammin.
Herättyään ne tuskin huomaavat tapahtunutta ja riehuvat jo samana iltana kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kauluria tai sukkapukua ei yleensä tarvita lainkaan.
Leikkaus kestää lyhyemmän aikaa, ja haava on pienempi ja aiheuttaa vähemmän kipua.

Joitakin eroja varhaisleikattujen ja myöhemmin leikattujen kissojen välillä toki löytyy, mutta niiden ei ole havaittu olevan haitallisia terveydelle.
Varhaisleikatut kissat, erityisesti urokset, voivat kasvaa hieman isommiksi, koska pitkien luiden kasvulevyt sulkeutuvat hitaammin, mutta tämän ei ole havaittu olevan millään lailla yhteydessä luunmurtumiin.
Peniksen piikit jäävät muodostumatta, ja emättimessä on vähemmän poimuja, mutta näitä tarvitaan vain lisääntymiseen.
Myöskään virtsateiden kehittymisessä ei ole havaittu olevan eroja.

Pienissä roduissa on usein kollipulaa

Varhaisleikkaus on hyvä tapa ehkäistä pentujen joutumista pentutehtaisiin ja estää rekisteröimättömien pentueiden teko.
Kannattaa kuitenkin muistaa myös, että leikkaus on peruuttamaton.
Kun pentu leikataan, se on sitten leikattu.

Monissa pienissä roduissa kasvattajat monesti haluaisivat, että urospentuja käytettäisiin kasvatukseen esimerkiksi vaikka vain yhden pentueen verran, ennen kuin ne leikataan ja ehtivät alkaa kollitella.
Tämä auttaa pitämään yllä geenien monimuotoisuutta, kun useampi kissa pääsee jatkamaan sukua.

Jopa veljeksillä on aina hieman erilainen geeniyhdistelmä.
Geneettisen monimuotoisuuden kannalta olisi aina parempi, että kaksi veljestä tekevät molemmat yhden pentueen kuin vain toinen veljeksistä tekee kaksi.
Tällöin toki molempien pitää olla terveitä ja rodunomaisia yksilöitä.

 

Teksti: Kaisa Savolainen, FM
Kaisa on neljännen vuoden eläinlääketieteen opiskelija ja työskenteli KEK:ssa kesän 2019 ajan.
Lisäksi Kaisa toimii Suomen Kissaliiton terveys- ja koulutus toimikunnan koulutusvastaavana.