Tikkunokka Cora

Cora on erittäin virkeä 2,5-vuotias metsästyskoiran alku, rodultaan hän on käyttölinjainen cockerspanieli.

Kesken kiivaimman metsästyskauden Cora alkoi röhistä alkuun syödessään ja ulos lähtiessä kun hihna laitettiin kaulaan.
Tästä noin viikko eteenpäin alkoi aivastelu ja räkäinen vuoto vasemmasta sieraimesta.
En ollut huolissani koska koira oli muuten oma virkeä itsensä ja toimi metsällä oikein hienosti.

Kävimme kuitenkin vastaanotolla tutkimassa tilannetta ja jo silloin heräsi epäilys jostain vierasesineestä vasemmassa sieraimessa.
Cora rauhoitettiin ja tähystettiin mutta tähystyksessä ei löytynyt sen kummempaa koska sinne ei yksinkertaisesti ollut nähnyt koska räkää oli niin paljon.
Saimme kuitenkin antibioottikuurin ja käskyn tulla jälkitarkastukseen.

Tämän käynnin jälkeen oireet hetkeksi helpottivatkin tullakseen muutaman viikon päästä takaisin.
Cora oli edelleen virkeä oma itsensä joka leikki ja touhusi kuten aiemminkin, silloin tällöin vaan iski aivastuskohtaus.
Tässä vaiheessa huomasin että Coran nenästä tuli epämiellyttävä haju jota lähdettiin jälkitarkastukseen tutkimaan.

Jälkitarkastuksessa tuli edelleen esille lääkärin epäily jostain ulkopuolisesta esineestä tms. ja varasimme ajan uuteen tähystykseen jota jouduimme ruuhkan takia odottelemaan vielä pari viikkoa.
Tässä välissä touhusimme kuten aina ennenkin eikä Cora valitellut mitään tai vaikuttanut kipuilevalta vaan oli innoissaan lähdössä mukaan mihin ikinä keksittiin mennäkin.

Kun vihdoin koitti uusintatähystyspäivä odotti sitä ainakin isäntä jo kovasti koska olin melko varma että jotain kummallista tässä hommassa nyt on.
Sinikan vastaanotolla sitten käytiin asia läpi ja sovittiin että tehdään kaikki mahdolliset toimenpiteet millä saadaan varmistettua vaivan aiheuttaja.

Minua helpotti kovasti Sinikan kysymys että ”Saanko tehdä kaikki mitä tekisin omalle koiralleni”?
Silloin tiesin että homma kyllä selviää, oli se sitten mitä vaan.
Huoli tietysti kaverista oli kova mutta tiesin että hoitokin on hyvää eikä minun oikeastaan tarvitse olla huolissani.

Iltapäivällä kun menin Coraa hakemaan takaisin oli vastassa iloisia ilmeitä ja vähän pilkettä silmäkulmassa omaava hoitaja sanoi Sinikan tulevan kohta kertomaan mitä löytyi.

Ja olihan sieltä löytynytkin!

Coralla oli vasemmasta sieraimesta mennyt sisään 12cm pitkä puutikku.

Sinikka kertoi mitä kaikkea oli tehty ja miten tuo tikku oli voinut pysyä piilossa aiemmalla tähystyksellä ja miten vaikea se oli nyttenkin sieltä löytää, saati saada pois.

En voinut kuin ihmetellä kuinka oli mahdollista saada tuollainen tikku nenäänsä ja kuinka vähän Cora oli siitä oireillut.

Milloin tuo tikku nenään oli mennyt jäi täydelliseksi mysteeriksi koska sellaista tapahtumaa en muista että koira olisi satuttanut itseään tai keskeyttänyt metsästystä tms.

Se vaan meni omaa normaalia miljoonan kilometrin keskivauhtiaan joka paikkaan.

Tähystyspäivän ajan nenästä tuli jonkin verran verenvuotoa, mutta se saatiin tyrehtymään kotona ja Cora oli melko voipunut toimenpiteestä.

Yö meni kuitenkin normaalisti ja seuraavana aamuna vastassa oli taas oma iloinen itsensä oleva turbo-cockeri, jolla ei tämän jälkeen ole ollut mitään viitteitä ongelmista.

Valtavan suuri kiitos KEK:n henkilökunnalle ja erityisesti Sinikalle Coran hyvästä hoidosta ja periksiantamattomuudesta.

Me opimme ainakin sen että parhaan kaverin pieniltäkin vaikuttavat ongelmat tutkitaan vastaisuudessa todella tarkkaan, koska hän ei näköjään tee tikusta asiaa…

Tarina julkaistu omistajien luvalla, Sami Narinen, Coran isäntä