Matkan varrelta

Neljäs opintovuoteni on nyt puolessa välissä ja välillä pysähdyn ihmettelemään, miten nopeasti aika on mennyt. Viime kesän sain taas työskennellä KEK:ssä, missä minulle on tarjottu erinomainen tilaisuus syventää oppimaani tietoa käytäntöön. Sain tehdä taas uusia asioita, mm. avustaa eläinlääkäriä murtumaleikkauksissa ja muissa operaatioissa. On ilo olla osa työyhteisöä, jossa oppii jatkuvasti uutta. Siispä iso kiitos työkavereille opetuksesta ja kärsivällisyydestä!

 

Neljännen vuoden syksyn opinnoissa painottuivat käytännönläheiset taidot, kuten eläinten ensiapu, gynekologia ja märehtijöiden kliininen lääketiede. Lisäksi perehdyimme nekropsiaan, kirurgiaan, radiologiaan ja pieneläinten sisätauteihin. Lisäksi päivystykset Tarton eläinlääketieteellisessä sairaalassa hevosklinikalla ja pieneläinklinikalla ovat olleet äärimmäisen opettavaisia, mutta myös uuvuttavia, sillä ne sijoittuivat usein pitkien koulupäivien jälkeen. On kuitenkin palkitsevaa nähdä, kun teoriasta saa käytännön taitoja.

 

Joulun alla lopputentit vaativat taas veronsa, mutta muuten tämä vuosi on ollut erityisen antoisa, kun opintoihin on sisältynyt paljon käytännönharjoittelua. Meillä on ollut myös paljon mukavaa vapaa-ajanohjelmaa opiskelijajärjestö Suolet ry:n kautta. Ja on me osattu elää muutenkin opiskelijaelämää ystävien kanssa.

 

Palasin taas KEK:iin töihin joululomalla, mutta joulun ehdin kuitenkin viettää Åressa perheeni kanssa. Töissä sain tarttua haastavampiin tehtäviin, jotka ovat opettaneet paljon uutta. Sinikka on laittanut minut uusiin tilanteisiin, joista olen saanut osaamista tulevaisuuteen. Yksi mielenkiintoisimmista tehtävistä töissä oli tehdä alustava diagnoosi ja etsiä hoitovaihtoehdot potilaalle. Pääsin siis harjoittelemaan eläinlääkärin työtä, kun pienikokoinen koirapotilas tuli klinikalle takajalan ontuman vuoksi. Sen enempää tietoa etukäteen en saanut.

 

Potilas rauhoitettiin tutkimuksia varten ja aloitin tutkimuksen kokeilemalla polvea. Vetolaatikkotesti osoitti polven ristisiteen vamman. Jotta muut sairaudet voidaan sulkea pois, otimme vielä polvista röntgenkuvat. Röntgenkuvien löydös vahvisti eturistisiteen repeämän diagnoosin. Tämän jälkeen lähdin tutkimaan ristisiteen korjausmenetelmiä. Tiesin jo jonkin verran niiden korjauksesta, sillä meillä KEK:ssä tehdään ristisiteen korjauksia ekstrakapsulaarisella ja TTA menetelmillä. Sinikka pyysi minua myös perehtymään asiaan Suomen eläinlääkärilehden viimekesäisen Eturistisiteen vamman kirurginen hoito koiralla -artikkelin kautta.

 

Artikkelissa kuvataan kattavasti eturistisiteen vammoja ja hoitomuotoja. Ne ovat tavallisimpia syitä takajalan ontumalle ja nivelrikolle koirilla. Ristisiteet rappeutuvat koiran ikääntyessä, jolloin myös vaurion riski kasvaa. Myös koko, rotu ja sukupuoli ovat altistavia tekijöitä. Leikkaukset ovat myös yleisimpiä ortopedisiä leikkauksia ja leikkaustekniikoita onkin yli 60 erilaista. Eturistisiteen vammassa tyypillistä on se, että sääriluun ja reisiluun välissä on yliliikkuvuutta eli sääriluun yläosa liikkuu liikaa eteenpäin. Oireena on yleensä polven turvotus, takajalan ontuma, kipu ja liikkumishaluttomuus. Diagnosointiin käytetään usein vetolaatikko- tai sääriluun kompressiotestiä, jossa todetaan sääriluun liikkuvan tavallista enemmän eteenpäin. Jotta saadaan suljettua pois muut vaihtoehtoiset sairaudet ja suunniteltua leikkaus, käytetään röntgenkuvantamista apuna.

 

Ensisijaisesti eturistisiteen vammat korjataan kirurgisesti. Tämänhetkisen tutkimuksen mukaan luun katkaisuleikkaukset ovat ensisijainen hoitovaihtoehto, mutta ekstrakapsulaarista hoitoa voidaan käyttää pienillä koirilla. Ekstrakapsulaarisessa leikkauksessa polvi tuetaan nivelen ulkopuolisella synteettisellä ompeleella. Ommel kiinnitetään ja säikeet tukevat polvea samankaltaisesti ja -suuntaisesti kuin eturistiside.

TPLO leikkauksessa sääriluun yläosan nivelpinta irrotetaan kaarevalla sahauksella ja nivelpintaa käännetään lähes vaakasuoraan kulmaan. Sääriluun yläosa kiinnitetään levyllä ja ruuveilla. TTA leikkauksessa taas sääriluun harjannetta ja polvilumpion jänteen kiinnityskohtaa siirretään eteenpäin sahauslinjasta ja väliin asetetaan implantti. Luun katkaisuleikkaukset muuttavat polven mekaniikkaa siten, että eturistisidettä ei enää tarvita. Kyseisessä artikkelissa todettiin TPLO:n olevan tämänhetkisen näytön perusteella eturistisidevammaan ennusteeltaan paras hoito.

 

Saadessani tämän tehtävän olin innostunut ja odottavainen, sillä oli palkitsevaa huomata, että opiskelussa saatu teoria ja töissä saatu käytännön oppi tukivat toisiaan. Meidän koirapotilas päättyi leikkaushoitoon ekstrakapsulaarisella menetelmällä pienen kokonsa vuoksi ja leikkaukselle varattiin erillinen aika.

 

Keväällä 2025 meillä on opinnoissa tiedossa mm. dermatologiaa, hevosten ja sikojen kliinistä lääkintää, neurologiaa, silmätauteja, pieneläinten sisätauteja ja kirurgiaa. Kaikkea kivaa ja mielenkiintoista siis luvassa. Ja kovaa pänttäämistä, näin luulen.

 

Kesäksi odotan innolla 10 viikon harjoittelua Uppsalan eläinlääketieteellisessä sairaalassa opintoihin liittyen, etenkin radiologian osastolla, joka on siellä kuulemma erityisen korkeatasoista. On huikeaa päästä oppimaan naapurimaasta ja sen eläinlääkinnällisistä käytännöistä sekä kartuttamaan osaamista, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa.